Vapaaehtoistyön arvostus kirkossa nousukiidossa

Nyt puhutaan paljon nuorten vaikuttamisesta ja äänestämisestä tulevissa seurakuntavaaleissa. Hyvä niin. Tästä asiasta ollaan yksituumaisia. Seniorikansalaisten osuus vapaaehtoistoiminnassa tulee nousemaan seurakunnassa tulevaisuudessa. Niin alueseurakunnassa kuin kappeliseurakunnissa on jo nyt voimakasta vapaaehtoistoimintaa eri työaloilla. Lasketaan, että yli 2500 henkilöä osallistuu, jossain muodossa, seurakuntatyöhön vapaaehtoisena. Seniorikansalaisissa on monipuolista osaamista eri yhteiskunnan osa-alueilta. Monta kertaa se työ, mitä he tekevät, on näkymätöntä ja huomaamatonta. He eivät tee työstänsä suurta numeroa. Päinvastoin, nöyrällä asenteella tehdään arvokasta työtä. On tuttua nähdä, esim. kirkon päivystyksessä, seniorikansalaisia hoitamassa omaa päivystysvuoroaan, iloisena ja reippaana ja aina palvelualttiina. Tässä vaan pieni esimerkki vapaaehtoistyöstä. Diakoniatyö, nuorisotyö, lapsityö, jumalanpalveluselämä, kuorotoiminta ja monet muut työmuodot ovat myös saaneet nauttia vapaaehtoisten työstä toiminnan tukemiseksi. Se miksi kirjoituksessani on tämänlaatuinen otsikko, johtuu siitä, että seurakuntien verotulojen ennustetaan laskevan tulevina vuosina. Ilman vapaaehtoisten valtavaa panostusta seurakunnat eivät voi pitää sitä palvelutasoa mitä sillä nyt on. Seurakunnan perustehtävä on joka tapauksessa kirkastaa seurakunnan keskipistettä, Jeesusta Kristusta, meidän herraamme. Perustehtäviä on lisäksi ollut alusta saakka evankeliumin ja Jumalan sanan julistaminen sekä sakramenttien jakaminen. Sen rinnalle on syntynyt diakonia, kristillisen lähimmäisen palveleminen, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet juuri yllämainitulle vapaaehtoiselle kansalaistoiminnalle. Nykyisen kiireisen ja hajottavan elämänrytmin vastapainoksi tulee seurakunnan toiminnan olla kokoavaa ja yhteyttä luovaa. Yksityisestä ihmisestä huolehtimisen lisäksi seurakunnan on tuettava perheyhteyden lujittumista, niin kuin Jumalan sana kehottaa. Keskeinen tehtävä on myös seurakunnan kasvatustyö, joka alkaa pyhäkoulussa, päiväkerhossa, rippikoulussa ja nuorisokerhoissa sekä jatkuu raamattupiirissä ja raamattu koulutuksessa. Myös lasten iltapäiväkerhotoiminnan järjestämiseen myös Seinäjoen seurakunnassa on sitouduttu eri kaupunginosissa ja näen sen erittäin tärkeänä asiana. Jumalanpalvelus on seurakuntaelämän keskus. Meillä Seinäjoella uudistunut messu on otettu mielestäni hyvin vastaan. Messua tulee kehittää niin, että siitä muodostuu seurakunnan yhteinen juhla. Messun valmisteluun tulee kytkeä kaikki seurakunnan työntekijäryhmät ja ennen kaikkea seurakuntalaiset. Tämä yhteistyön järjestäminen on paikallisesti ratkaistavissa niin alueseurakunnassa kuin kappeliseurakunnissakin. Yksi tapa on eri yhteistyötahojen ottaminen mukaan vuorollaan maallikkovastuuseen. Tekstinlukijat, ehtoollisavustajat, kolehdinkantajat, laulu- ja musiikkiryhmät ja miksei myös maallikko puhujiakin on syytä käyttää rohkeasti jumalanpalveluksen toteuttamiseen. Näin saadaan aikaan messu, jonka mukana oleva seurakunta yhdessä elää. Toivon, että tulevissa seurakuntavaaleissa saadaan, valtuustoihin ja neuvostoihin sekä muihin tehtäviin, omaan seurakuntaansa ja ennen kaikkea Jumalan sanaan sitoutuneita Jumalan palvelijoita.

Matti Kuvaja

kirkkovaltuutettu

kirkkoneuvoston jäsen

Seinäjoki